maanantai 12. joulukuuta 2016

Kuulumispostaus

Moikka!
Nyt pitkästä aikaa teille postausta, joka on oikeestaan pitkälti pelkästään selittelyä siitä miksi en ole vähän aikaan kirjoittanut blogiin mitään tai muutenkaan ollut pahemmin aktiivinen keperipuolella ja ajatuksiani tulevasta. Kerron kans vähän että miten mulla tällähetkellä muutenkin menee. Postauksen teen ihan vaan itseni takia, koska mielestäni näin on kaikkein miellyttävin tapa purkaa ajatukset, jätä siis lukematta jos ei kiinnosta. Laitan joukkoon myös vähän talvisia kuvia, mitä Sipen kanssa yksi joulukuun päivä kävimme kuvailemassa.


No mutta miksi en ole ollut aktiivinen?
Niimpä. Se on hyvä kysymys. Suurelta osin vastaus on motivaaton puutos. Perus ratsastukset on alkanu muuttuun tylsiksi ja ykstoikkosiksi, enkä oo vaan jaksanu. Yleensä mun perus ratsastuskerrat on ollut tätä: alkukäynnit, ravia ympyrällä, laukkaa ympyrällä. mahd. esteet ja loppukäynnit. Oon kyllä kokeillut myös käydä maastoilemassa, mutta kaikki lähimaastot on jo pitkälti läpi koluttuja.

Mutta toisaalta on mulla ehkä parempiakin syitä. Koulu. Kaverit. Ratsastusharrastus. Koulussa mulla menee kaikin puolin hyvin, koe arvosanat pyörii siinä ysissä, numeron alle tai yli välillä. Etenkin nyt näin syyslukukauden lopulla on ollu aika tiheeseen kokeita, ja on pitäny alkaa enemmän lukee kokeisiin, kun ala-asteella pärjäsin kiitettävin arvosanoin pelkästään sillä, että kuuntelin tunnilla. Tosin nyt alkaa olla kaikki kokeet aikalailla tehty.

Lisäksi yläasteelle siirryttyäni koulupäivät, tai yleensäkin päivät poissa kotoa ovat pidentyneet huomattavasti. Ala-asteella koulupäivä pisimmillään oli 8-14 eli 6 tuntia. Nyt pisimmillään ne on 8-15 eli 7 tuntia, mutta koulumatka on pidentynyt n. 13 kilometrillä eli jokaseen koulupäivään lisätään vielä 2h lisää. Ja ikävintä tässä ei ole ollut aikaisin aamulla herääminen, ei, vaan se, että kaikki valoinen aika menee koulussa. Ei ole kovin miellyttävältä ajatukselta tuntunut siis mennä ulos pimeeseen loikkimaan esteitä, vääntämään koulua tai käppäilemään pimeään metsään.


Syksyllä koulun alkaessa menin viestintäluokalle, jonne tuli vaan kaksi kaveria vanhalta luokaltani ja muut luokkalaiset ovatkin sitten ihan uusia. Uudelta luokalta mulle onkin tullut paljon uusia älyttömän kivoja kavereita. Mun vanhat kaverit on silti pysynyt rinnalla, vaikka niitä harvemmin näkeekin (mm. Maria).

Keppihevosten lisäks harrastan aktiivisesti kerran viikossa ratsastusta läheisellä tallilla vakkaritunneilla maanataisin. Vakiotunnin lisäksi käyn tallilla joka torstai auttelemassa tallihommissa, taluttamassa alkeistuntilaisia ja hoitamassa hoitoponiani Kultsia. Meillä on myös tosi mukava hoitajaporukka tallilla. Talli vie yleensä n. 6-8h mun viikosta.

Koko viime viikon parantelin itseäni flunssasta ja otin vähän rauhallisemmin. Perjantai-lauantai välisenä yönä sain jonkun ihmeen mahatuadin, oksentelin varmaan kymmenen kertaa sinä yönä. Aamulla se sitten rauhottu. Lauantaina vaan makasin sängyssä leväten ja koitin saada jotakin syötyä. Sunnuntaina menin oikeestaan aika samalla syömis/lepäämis -"rutiinilla" ja sunnuntai iltana oksentelin taas pari kertaa. Nyt olin tämän päivän (maanantai 12.) pois koulusta ja vakkaritunnilta, niinkun huomennakin oon vielä pois. Että semmosta.

Oikeestaan tuossa taitaakiin olla nyt ne keskeisimmät syyt miksi en ole ollut aktiivinen keppariharrastuksen kanssa ja mitä yleensä teen kaikki viikot.


Suunnitelmia tulevasta
Nyt tämän loppu syyslukukauden lomaan asti ajattelin viettää ihan rauhassa valmistautuen jouluun varmaan yhtä epäaktiivisesti kuin yleensäkin kepparipuolella. Mahdollisesti saatan viikonloppusin jotain ratsastella tai väkertää varusteita, jos siis vaan jaksan/kerkiän. Lomalla kuitenkin aattelin, että jos silloin yrittäisi vaikka alkaa treenaamaan aktiivisesti.

Lisäksi talliin on varmasti tämän kuukauden puolella tulossa uutta hevosta, sillä uusi heppa ois varmasti se, mikä mua tällähetkellä motivois eniten. Mulla on siitä jo ihan selkeä visio, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.


Tavotteena mulla ois päästä vuoden 2017 sm-kisoihin myyjäksi niinkuin tänä vuonnakin. Sinne tekisin kaikkea varusteista poneihin, pian pitääkin alotella, sillä siitä on tulossa aika iso urakka. Lisäksi mua kiinnostais päästä kisaamaan nuorten estemestaruuteen ja itsetehtyjen näyttelyihin, mutta sitä mietin sitten vasta myöhemmin kun pääsee ilmottautumaan.

Kesällä 2017 kisataan taas varmaan tiimin kanssa aktiivisesti koko loma ympäri Tamperetta ja sen lähiseutua ja varmaan parit kaukasemmatkin kisat. Enempää kesästä on vaikea sanoa, kun sen verran kaukana se vielä on.

Laitan tähän alle vielä videon mikä kuvattiin Sipen synttäripäivänä 12.11. ja testailtiin samalla meidän uutta gopro -kameraamme, jota käytämme myöhemminkin tulevissa videoissamme.


Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet tämän normaalia pitemmän postauksen tänne asti, toivottavasti ette ihan kuolleet tylsyyteen. Muistutan vielä että tein tän ihan itteni takia, sain purkaa ajatuksiani tänne ja vähän päästä kirjoittamisen intoon, jos sitä joku päivä jaksaisi uudestaankin istahtaa koneen ääreen ja vain kirjoittaa. Mutta eipä oikeen muuta, seuraaviin postauksiin!







2 kommenttia:

  1. Nää sun postaukset ei oo ollenkaan tylsiä ja kun löysin blogisi, jäin ihan koukkuun xD

    P.S käy ihmeessä kurkkaamassa meidänkin blogia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon positiitvisesta kommentistasi! ja joo, pitää käydä kurkkaamassa 😉

      Poista